30.3.2012

Kainuun käräjäoikeuden tuomio 30.4.2010

Pesänosakkaat D ja E vaativat käräjäoikeudessa C:tä ja hänen lapsiaan sekä muita osakkaita F:ää, G:tä ja J:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että ositus ja perinnönjako kumotaan ja perintö jaetaan niin kuin testamenttia ei olisi tehty. C ja C:n lapset vastustivat kannetta.

Käräjäoikeus katsoi käsittelyratkaisussaan, että asia oli laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellyttänyt pääkäsittelyn toimittamista. Tämän vuoksi ja kun asianosaiset olivat pyytäneet asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä, käräjäoikeus ratkaisi asian pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisessa menettelyssä.

Pääasiaratkaisussaan käräjäoikeus arvioi sitä riitaiseksi jäänyttä kysymystä, oliko C voinut luopua testamentista perillistensä hyväksi. Käräjäoikeus katsoi, että testamentin tulkinnassa ei voitu päätyä muuhun johtopäätökseen, kuin että testamentin tekijät olivat halunneet siirtää omaisuutta C:lle. Sillä, että C oli testamentista luopumisellaan tarkoittanut siirtää testamenttiin perustuvat oikeudet lapsilleen, ei ollut asiassa merkitystä.

Perintökaaren 11 luvun säännöksiä, muun muassa sen 6 §:ää, oli sovellettava vain, mikäli testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ei ollut katsottava muuta johtuvan. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa testamentin tekijöiden tahto oli ollut, että C sai omaisuuden omistukseensa autettuaan pitkään testamentin tekijöitä maataloustöissä. Kokonaisuusolettaman mukaisesti oli ajateltava, että testamentin tekijät olivat tarkoittaneet lausua testamentissa kaikesta siitä, mitä he olivat pitäneet tärkeänä.

Käräjäoikeus katsoi, että testamentilla saatuja oikeuksia ei näin ollen ollut voitu siirtää perintökaaren 11 luvun 6 §:n perusteella C:n jälkeläisille eivätkä ne myöskään mainitun lainkohdan perusteella siirtyneet automaattisesti, joten C:n luovuttua testamentista testamentattu omaisuus palautui pesään perintökaaren mukaisesti jaettavaksi perillisten kesken.

Käräjäoikeus kumosi perinnönjaon siltä osin, kuin siinä oli katsottu A:n ja B:n tekemällä testamentilla siirtyneen omaisuutta C:n lapsille. Pesänjakajan oli toimitettava uusi jako ottaen huomioon, että testamentissa C:lle määrätty omaisuus oli C:n luovuttua testamentista palautunut pesään, ja toimitettava jako perintökaaren mukaisesti.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Airakorpi.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 16.11.2010

C ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että pesänjakajan toimittama ositus ja perinnönjako pysytetään.

Hovioikeus lausui muun ohessa, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian kirjallisessa valmistelussa pääkäsittelyä toimittamatta. Asianosaiset eivät olleet vastustaneet asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on lausuttu, että pääkäsittelyn järjestäminen voi olla tarkoituksetonta silloin, kun asiassa ei lainkaan esitetä suullista todistelua eikä pääkäsittelyyn muustakaan syystä ole tarvetta esimerkiksi sen vuoksi, että jutun tosiseikasto on riidaton ja epäselvyys koskee vain asian oikeudellista arviointia. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa asian ratkaiseminen kirjallisen valmistelun perusteella vain silloin, kun pääkäsittelyn järjestäminen on asian ratkaisemisen kannalta selvästikin tarpeetonta. (HE 32/2001 vp s. 54 ja 55.)

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan kirjallisen näytön vastaanottamiseen ja arviointiin valmistelussa on suhtauduttava varoen, koska näyttökysymyksen ratkaisu edellyttää myös asianosaisille varattavaa tilaisuutta kommentoida esitettyä näyttöä (Juha Lappalainen: Siviilijutun käsittely käräjäoikeudessa vuoden 2002 uudistuksen mukaan, Helsinki 2002, s. 104). Edelleen Lappalaisen mukaan pääkäsittely tulisi järjestää myös faktojen riidattomuudesta huolimatta, jos oikeuskysymys on vähääkään mutkikkaampi.

C:n ja hänen myötäpuoltensa valituksessa oli vedottu kirjallisten todisteiden lisäksi myös henkilötodisteluun. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenivät asian laatu ja asiassa ratkaistavat riitaiset seikat. Kuten yksityisoikeuden professori Ahti Saarenpääkin lausunnossaan totesi, kysymys oli myös näytöstä eli siitä, miten A:n ja B:n testamenttimääräykset oli tulkittava. Hovioikeus katsoi, että asia oli laadultaan sellainen, ettei käräjäoikeuden olisi tullut ratkaista sitä kirjallisessa valmistelussa pääkäsittelyä toimittamatta. Asianosaisten kannanotoista huolimatta tuomioistuimen tuli viran puolesta ratkaista asian oikea käsittelyjärjestys. Asian käsittelyssä oli näin ollen tapahtunut menettelyvirhe.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Ukkola, Heikki Laakso ja Kaarina Heino. Esittelijä Tiina Kiviranta.

Perustelut

Valituksen tutkiminen hovioikeudessa

1. D ja E ovat valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa ensisijaisesti katsoneet, että hovioikeuden olisi tullut jättää C:n ja hänen myötäpuoltensa valitus hovioikeuteen tutkimatta. Koska käräjäoikeuden tuomiosta oli valitettu vain D:n ja E:n osalta eikä valitusta ollut kohdistettu kuolinpesän muihin osakkaisiin F:ään, G:hen ja J:hin, oli käräjäoikeuden tuomio jäänyt lainvoimaiseksi viimeksi mainittujen osalta, eikä valitusta olisi tullut D:n ja E:nkään osalta tutkia.

2. Korkein oikeus toteaa, että C:n ja hänen myötäpuoltensa valituksessa hovioikeudelle on sinänsä todettu vastapuoliksi vain D ja S. Valituksessaan C ja hänen myötäpuolensa ovat kuitenkin vaatineet, että ”hovioikeus kumoaa ja muuttaa käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin sillä on kumottu pesänjakajan 10.9.2008 toimittama perinnönjako ja määrätty pesänjakaja toimittamaan uusi jako”. Tällaisen muutosvaatimuksen hyväksyminen merkitsisi puuttumista käräjäoikeuden tuomiossa todettuun F:n, G:n ja J:n perintöoikeudelliseen asemaan. Muutoksenhaun ulottuvuutta ja käräjäoikeuden ratkaisun lainvoimaisuutta on arvioitava muutoksenhakemuksen asiallisen sisällön perusteella. C:n ja hänen myötäpuoltensa vaatimuksen sisällöstä on seurannut, että valitus on koskenut myös F:n, G:n ja J:n etua ja oikeutta.

3. Hovioikeus on katsonut, ettei estettä tutkia valitus ollut. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun.

Asian ratkaiseminen käräjäoikeudessa pääkäsittelyä toimittamatta

4. Kysymys on lisäksi siitä, onko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti, kun se on ratkaissut asian oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n nojalla yksin kirjallisen valmistelun perusteella pääkäsittelyä toimittamatta.

5. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. Saman luvun 24 §:n 4 momentin mukaan tuomioistuimen on tällaisessa tilanteessa laadittava asianosaisten vaatimuksista, niiden perusteista sekä tarvittaessa todisteista ja siitä, mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen, kirjallinen yhteenveto, josta asianosaisille on pykälän 5 momentin mukaan varattava tilaisuus lausua käsityksensä.

6. Korkein oikeus toteaa, että jutun kantajat D ja E ovat käräjäoikeudessa jo haastehakemuksessaan pyytäneet asian ratkaisemista yksin kirjallisen valmistelun perusteella pääkäsittelyä toimittamatta. Pyyntöään he ovat perustelleet sillä, että kustannuksia aiheuttavan pääkäsittelyn järjestäminen oli tarkoituksetonta, koska asiassa ei esitetty suullista todistelua eikä pääkäsittely ollut ratkaistavat kysymykset huomioon ottaen muustakaan syystä tarpeen. Vastapuolet C ja hänen myötäpuolensa ovat asian kirjallisessa valmistelussa ilmoittaneet suostuvansa siihen, että asia ratkaistaan kirjallisen valmistelun perusteella ilman pääkäsittelyä. Asianosaisille on valmistelussa varattu tilaisuus antaa kirjallinen lausumansa kantajien esittämästä asiantuntijalausunnosta ja vielä erikseen käräjäoikeuden asiassa laatimasta yhteenvedosta. Lausumapyynnössä on todettu asianosaisten pyytäneen asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä ja todettu, että näin voidaan menetellä, jolleivät asianosaiset katso suulliseen käsittelyyn olevan tarvetta. Lausumissaan asianosaiset, joita ovat avustaneet lainoppineet avustajat, eivät ole pitäneet suullisen käsittelyn toimittamista tarpeellisena.

7. Koska asianosaiset eivät ole vastustaneet asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä, arvioitavaksi jää, onko asia ollut laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen ole edellyttänyt pääkäsittelyn toimittamista käräjäoikeudessa.

8. Lain esitöissä (HE 32/2001 vp s. 54 - 55) on todettu, että pääkäsittely on yleensä paljon kustannuksia aiheuttava vaihe ja ettei sen järjestäminen ole itsetarkoitus eikä perusteltua silloin, kun ratkaisu on yhtä hyvin tehtävissä yksinkertaisempaa menettelymuotoa noudattaen. Pääkäsittelyn järjestäminen voi olla tarkoituksetonta silloin, kun asiassa ei lainkaan esitetä suullista todistelua eikä pääkäsittelyyn muustakaan syystä ole tarvetta. Tällainen tilanne saattaa olla käsillä erityisesti silloin, kun jutun tosiseikasto on riidaton tai kun asiassa esitetään ainoastaan kirjallisia todisteita ja epäselvyys koskee vain asian oikeudellista arviointia. Asian ratkaisemisen kannalta eduksi on kuitenkin useimmiten, että asianosaisilla ja heidän avustajillaan on tilaisuus pääkäsittelyssä suulliseen argumentointiin. Varsinkin ilman avustajaa toimivan asianosaisen voidaan olettaa kykenevän esittämään asiansa paremmin suullisesti kuin kirjallisesti. Myös asianmukaisen prosessinjohdon kannalta lisäkysymysten esittämisen helpommin mahdollistava pääkäsittely voi olla tarpeen. Kuten hallituksen esityksessä edelleen todetaan, säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa asian ratkaiseminen kirjallisen valmistelun perusteella vain silloin, kun pääkäsittelyn järjestäminen on asian ratkaisemisen kannalta selvästikin tarpeetonta.

9. Jo käräjäoikeudessa on ollut riidatonta, että omaisuus oli testamentattu C:lle ja ettei testamentissa ollut toissijaismääräystä. Riidatonta myös on ollut, että C oli luopunut testamentista ja että hänen tarkoituksensa oli ollut, että testamentattu omaisuus menee hänen sijastaan hänen lapsilleen. Ratkaistavaksi on jäänyt se lähinnä oikeudellinen kysymys, tuleeko testamentattu omaisuus tässä tilanteessa C:n tarkoittamalla tavalla hänen sijastaan hänen lapsilleen, niin kuin pesänjakaja on katsonut, vai onko testamentatun omaisuuden katsottava palautuneen pesään ja perintö jaettava siten, kuin testamenttia ei olisi tehty, niin kuin moitekanteessa oli vaadittu.

10. Perintökaaressa ei ole yksiselitteistä säännöstä siitä, miten omaisuus on tällaisessa tilanteessa jaettava. Asiaa ratkaistaessa on ollut arvioitavana, onko tilanteeseen sovellettava perintökaaren 11 luvun 6 §:n säännöstä, jonka mukaan jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. Toisaalta kysymys on ollut testamentin tulkinnasta C:n luopuessa testamentista.

11. Kuten edellä on todettu, asianosaiset ovat jo jakotoimituksessa ja sen jälkeen kirjallisesti käräjäoikeudessa saaneet esittää yksityiskohtaisesti käsityksensä sekä ratkaistavana olevasta oikeuskysymyksestä että siihen liittyvästä testamentin tulkintaa koskevasta kysymyksestä ja vielä erikseen oikeuskysymystä käsittelevästä asiantuntijalausunnosta. Lisäksi he ovat lausuneet esitystensä pohjalta laaditusta kirjallisesta yhteenvedosta. Asianosaiset eivät ole käräjäoikeudessa tarjonneet lainkaan henkilötodistelua testamentin tulkinnasta tai muustakaan kysymyksestä.

12. Asianosaiset ovat siten käräjäoikeuden kirjallisessa valmistelussa voineet esittää käsityksensä asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisistä testamentin ja oikeussääntöjen tulkintaa koskevista kysymyksistä. Kun suullista todistelua ei ole lainkaan tarjottu, pääkäsittelyn toimittaminen jo esitettyjen kannanottojen suullista toistamista varten vastoin asianosaisten tahtoa ei ole ollut perusteltua. Käräjäoikeus on siten voinut arvioida riidattomasti tapahtuneen testamentista luopumisen oikeusvaikutuksia asian kirjallisen valmistelun perusteella pääkäsittelyä toimittamatta, niin kuin asianosaisetkin ovat käräjäoikeudessa katsoneet.

13. Käräjäoikeus ei näin ollen ole menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Tämän kysymyksen arviointiin ei vaikuta se hovioikeuden esiin tuoma seikka, että C ja hänen myötäpuolensa ovat hovioikeudessa nimenneet henkilötodistelua, joka on ainakin osaksi koskenut asiassa riidatonta seikkaa testamentista luopumisen tarkoituksesta. Hovioikeuden ei siten olisi tullut mainitsemallaan perusteella kumota käräjäoikeuden tuomiota ja palauttaa asiaa käräjäoikeuteen vaan ottaa valitus tutkittavakseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Jukka Sippo ja Ari Kantor. Esittelijä Katariina Sorvari.